Post by meanta on Oct 16, 2006 7:49:31 GMT -5
Michelle pyöräili uimarannalle. Hänellä oli hiukset pienillä ponpuloilla, joita oli laitennut kotvan aikaa, ja oli juuri ja juuri saanut hiuksensa kiinni. Michelle laittoi pyöränsä lukkoon, otti rantalaukkunsa ja käveli pukuhuoneeseen. Hän meni yhteen pukukoppiin, ja puki itselleen uudet bikininsä päälle. Hän varmisti, että hiukset oli hyvin ja lähti katselemaan hyvää paikkaa rannalta. Onneksi oli tullut aurinkoinen päivä. Taivas oli pilveetön ja ilma oli lämmin. Michelle asteli kuumalla hiekalla, joki todellakin oli kuumaa. Hänen suustaan pääsi muutama "auh" ja nosteli ripeään tahtiin jalkojaan, etteivät ne palaisi. Hän keräsi samalla monien ihmisten katseita. Michelle löysi onnekseen melkein täydeltä rannalta vapaan aurinkotuolin. Hän laittoi aurinkotuolissa olevan varjon kiinni ja otti mukavan asennon tuolissa. Hän varmisti, ettei kasvoilla ollut hiuksia. Niistä olisi jäänyt mukavat rajat naamaan...
Michelle rentoutui ja kuunteli muiden ihmisten puheita. Niitä oli hauska kuunnella, kun ei ollut muuta tekemistä. Hän kuuli takaansa ääniä, mutta ajatteli, että ne kuuluvat vain muiden ihmisten jaloista. Michelleä alkoi hymyilyttämään, kun mieleen pulpahti vielä yksi lisäys lauseen loppuun: ...joita kuuma hiekka polttaa. Yhtäkkiä takaa kuuluu "pöö" ja Michellen olkapäillä tuntuu karheat ja hiekkaiset sormet. Hän nousee nopeasti ylös ja katsoo, kuka hänet oli säikäyttänyt. "Anteeksi, me luultiin sua meidän äidiks", jotkut pojanpalleroiset sanoivat noloissaan ja lähtivät pois. Michelle naurahti, ja otti taas mukavan asennon tuolistaan. Selässä tuntui jokin ärsyttävä ja pistelevä "juttu". Michelle nousi taas kerran voihkaisten ylös. Hän tunnusteli, mitä hänen selässään oli. Hiekkaa! Ne pojat olivat tiputtaneet hänen selkäänsä hiekkaa! Michellen oli pakko mennä uimaan, koska hänen kätensä ei ylettänyt pitemmälle tai näkemään, miten paljon hiekkaa siellä oli. Hän ei viittinyt mennä kysymään tuntemattomilta ihmisiltä, että paljonko hänen selässään on hiekkaa. Michellen oli pakko mennä uimaan tuohon jäätävään veteen. Hän asteli reippaasti veden rajaan. Vesi ulottui juuri ja juuri hänen varpaisiinsa. Hrrr, se oli kylmää. Hän katsahti sivulleen, kun kuuli lapsien kirkumista. Sieltä ryntäsi kaksi tyttöä päin häntä. He juoksivat hänen ohitseen, mutta tönäisivät samalla Michelleä, rajusti. Hän oli kaatua rähmälleen, mutta asteli eteenpäin ja yrittäen hakea tasapainoa. Sitä hän ei kuitenkaan saanut tarpeeksi ajoissa haettua, joten kaatui veteen.
Michelle nousi vedestä ylös ja henkäisi. 'Saamarin lapset!', hän oli huutaa, mutta sai pidettyään suunsa kiinni. Hänen hiuksensakin olivat suoraan sanottuna pilalla. Ne olivat märät ja lättänät. Michelle juoksi nopeasti "paikalleen", otti pyyhkeensä, ja upotti kasvonsa pyyhkeeseen. 'Minä inhoan lapsia.'
Michelle rentoutui ja kuunteli muiden ihmisten puheita. Niitä oli hauska kuunnella, kun ei ollut muuta tekemistä. Hän kuuli takaansa ääniä, mutta ajatteli, että ne kuuluvat vain muiden ihmisten jaloista. Michelleä alkoi hymyilyttämään, kun mieleen pulpahti vielä yksi lisäys lauseen loppuun: ...joita kuuma hiekka polttaa. Yhtäkkiä takaa kuuluu "pöö" ja Michellen olkapäillä tuntuu karheat ja hiekkaiset sormet. Hän nousee nopeasti ylös ja katsoo, kuka hänet oli säikäyttänyt. "Anteeksi, me luultiin sua meidän äidiks", jotkut pojanpalleroiset sanoivat noloissaan ja lähtivät pois. Michelle naurahti, ja otti taas mukavan asennon tuolistaan. Selässä tuntui jokin ärsyttävä ja pistelevä "juttu". Michelle nousi taas kerran voihkaisten ylös. Hän tunnusteli, mitä hänen selässään oli. Hiekkaa! Ne pojat olivat tiputtaneet hänen selkäänsä hiekkaa! Michellen oli pakko mennä uimaan, koska hänen kätensä ei ylettänyt pitemmälle tai näkemään, miten paljon hiekkaa siellä oli. Hän ei viittinyt mennä kysymään tuntemattomilta ihmisiltä, että paljonko hänen selässään on hiekkaa. Michellen oli pakko mennä uimaan tuohon jäätävään veteen. Hän asteli reippaasti veden rajaan. Vesi ulottui juuri ja juuri hänen varpaisiinsa. Hrrr, se oli kylmää. Hän katsahti sivulleen, kun kuuli lapsien kirkumista. Sieltä ryntäsi kaksi tyttöä päin häntä. He juoksivat hänen ohitseen, mutta tönäisivät samalla Michelleä, rajusti. Hän oli kaatua rähmälleen, mutta asteli eteenpäin ja yrittäen hakea tasapainoa. Sitä hän ei kuitenkaan saanut tarpeeksi ajoissa haettua, joten kaatui veteen.
Michelle nousi vedestä ylös ja henkäisi. 'Saamarin lapset!', hän oli huutaa, mutta sai pidettyään suunsa kiinni. Hänen hiuksensakin olivat suoraan sanottuna pilalla. Ne olivat märät ja lättänät. Michelle juoksi nopeasti "paikalleen", otti pyyhkeensä, ja upotti kasvonsa pyyhkeeseen. 'Minä inhoan lapsia.'